lauantai 29. kesäkuuta 2019

Warrior Coffee - Jaettu kahvihetki


*Kaupallinen yhteistyö
Warrior Coffee

Aamukahvi. Päiväkahvi. Taukokahvi. Iltakahvi. Kyllä kiitos. Aamukahvin tärkeydestä on kirjoitettu blogissa ja paljon. En vähättele sen merkitystä yhtään. Ilman kahvia olen aamuisin kireä ja lyhyt pinnainen. Koko päivä on heti alkuunsa täysin pilalla. Onneksi kyseisiä aamuja on vuodessa minimaalisesti. Muutaman kerran on jääkaapista uupunut aamulla kahvimaito ja sehän on tietysti lähes sama asia meille maitokahvia juoville. Katastrofi. Tärkein kahvihetkeni päivässä on silti yhteinen iltakahvi mieheni kanssa. "Keitetäänkö Kahvit?" Tuohon pieneen kysymykseen sisältyy, niin paljon. Se on avaus päivän ensimmäiselle ja viimeiselle yhteiselle hetkelle ennen nukkumaanmenoa.

Kiireinen arki vie meistä jokaista tahollaan. Aina löytyy töitä tehtäväksi työpaikkalla ja kotona. Päivämme ovat mieheni kanssa kovin erilaisia toisen käydessä töissä ja toisen hoitaessa lapsia kotona, mutta päivän kääntyessä iltaan olemme molemmat tahoillamme aika puhki. Viikolla on vaikeaa löytää aikaa keskustelulle ja lasten tärkeät asiat hoidetaankin usein WhatsApp:n kautta. Arkena pieni yhteinen kahvihetki on ihan parasta, mitä elämä voi tarjota. Ennen pienpaahtimoiden kahvit kuuluivat meillä viikonlopun hitaampiin aamuihin. Nykyisin meillä juodaan laadukasta kahvia myös arkena. Erilaisiin kahveihin tutustuminen on muodostunut yhteiseksi jutuksi. Yhteisiä juttuja ei ole koskaan liikaa. Useasti iltakahvin taustalla soi tunnelmallisia lauluja.

Tänään mukeihin valikoitui yhteisellä päätöksellä maisteluun Warrior Coffee Peru /pientilat eri maakunnissa/Kasvukorkeus 1000-2000 m/Pesty Arabica//Keskipaahto/Pehmeä, tasapainon, makea, kevyt hapokkuus/Ihanan pehmeää kahvia kuin juotavaa silkkiä kahvikupissa. Kahvin eri vivahteet tanssivat kivasti suussa. Huomasin miettiväni tulisiko hyvän kahvin äärellä keskustella lainkaan. Pitäisikö mielummin vain olla ja keskittyä nautiskelemaan. Osa kokemusta on ehdottomasti myös kahvin tuoksuttelu. Lämmin kahvikuppi tuntuu suloiselle käsissä. Ajatus siitä, että minulla on juuri nyt hetki aikaa istua paikoillani...


Kaapissa odottaa vielä Warrior Coffee Kolumbia /Pientilat eri maakunnissa/Kasvukorkeus 1500-1900 m/Pesty Arabica/Tummapaahto/Keskihapokas, keskitäyteläinen, pyöreä, hivenen pähkinän ja suklaan aromeja Tummat paahdot vievät minut ja varmasti myös mieheni aina takaisin Brasilian kuuman auringon alle. Tumma paahto tuli matkan myötä tutuksi ja jäi osaksi elämäämme. Palaan vielä tähän makukokemukseen myöhemmin Instagramin puolella.

Sain yhteistyön myötä maisteluun myös Warrior Coffee Vanilla Pikavoikahvia, sekä Warrior Coffee Original Pikavoikahvia /Arabica-kahvia/kylmäpuristettua kookosöljyä/kirkastettua voit (gheetä) ja luontaista vanilja-aromia (pikakahvissa nro 1) On aina kiva kokeilla kaikkea itselle uutta. Ensimmäiseksi on mainittava itse pakkaukset, jotka ovat todella käteviä. Tippaakaan tuotteesta ei mene hukkaan ja ne kulkevät kätevästi mukana, mihin tahansa tuoden energiaa päivään. Vaniljan tuoksu ja maku on pikavoikahvissa myös yllättävän voimakas. Taisin hieman positiivisesti häkeltyä! En kaivannut pikakahvin kaveriksi pullaa tai kakkua (loistava juttu). Säästän muutaman pussin ehdottomasti pahan päivän varalle! Yleisesti juon kahvia ainakin kaksi isoa kupillista. Pikavoikahvia riitti yksi kupillinen. WoW.

Sinullakin on mahdollisuus päästä maistelemaan Warrior Coffee:n 
laadukkaita käsin paahdettuja luomukahveja! 
Osallistu arvontaan Maitokahvimedian Instagram-tilillä
Jenna ja Jonna kirjoittelevat pian blogeihinsa myös mukavia kahvijuttuja, joten pysyhän kuulolla.


Yhteistyössä Always somewhere else ja Warrior Coffee

torstai 27. kesäkuuta 2019

365. Ilon ja Inspiraation vuosi


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Olen varmasti kaikista eniten kirjoittanut blogissani elämän pienistä iloista. Alleviivannut, kuinka tärkeää on luoda keskelle arkea hetkiä, jotka lataavat akkuja ja antavat mahdollisuuden kokea iloa. Päivät seuraavat ruuhkavuosina toisiaan usen hämmästyttävän samanlaisina. Välillä tuntuu, että oma tarina on suoraan Päiväni Murmelina elokuvasta. Elokuvassa ehti tosin tapahtua yhden päivän aikana huomattavasti enemmän kuin minulla viikossa. Sara Parikan kirja 365. Ilon ja inspiraation vuosi on mukava kaveri jokaisena päivänä. Kirjaa voi lukea vuoden syklin mukaan tai avata sieltä täältä ja katsoa, mikä teksti eteen putkahtaa. Itse suosin jälkimmäistä tapaa. Kirjasta on turha etsiä väsyttäviä alkusanoja. Kirja toimittaa juuri sen, mitä lupaa ja se on helppo ottaa osaksi arkea. Aamukahvia siemaillessani otan kirjan usein käteeni ja avaan sen satunnaisesti jostakin kohden.

Aina on hyvä syy juhlia!
- Sara Parikka

Täysin totta. Ajattelimme tovi sitten ohittaa syntymäpäivämme ilman suuria tohinoita. Stop. Kelaus. Mieti uudelleen. Tosiaan. Ehdottomasti muistamme merkkipäivämme tänä vuonna. Juhlimme omalla tavallamme. Emme halua tarjota lähipiirille ihan tavallisia syntymäpäiväjuhlia, vaan repäistää sen sijaan kerrankin oikein kunnolla. Loistavaa. Arkea on elämässä ihan riittämiin. Mene ja elä. Kohota malja. Näin teemme. Tästä kuulette taatusti lisää ensi viikolla, kun saan purettua blogin puolelle tulevan sunnuntain.

Kirjan kattaus on yllättävän monipuolinen: rakasta, kasva, panosta, rauhoitu ja hemmottele.  Olen jo löytänyt uuden kivan reseptin, jota ehdottomasti haluaisin kokeilla. Kirja on saaanut minut miettiään kivikaupassa piipahtamista. Sain hyviä vinkkejä komediasarjoista. Pari melkoisen osuvaa lainausta on osunut myös kohdalle. Olen saanut rohkaisua värikkäiden ja iloisten sukkien käyttöön ja kasvitaulujen tekoon. Ihastuttavaa. Kirja on, mitä mainioin lahjakirja. Ainut huono puoli on, että haluaisit pitää se itse. Virnistys.

Suosikkituorepuuroni

Loraus vaniljasoijamaitoa
Muutama iso loraus kauramaitoa
1 dl kauraleseitä
1-2 rkl chiasiemeniä
Tuoreita tai pakastevadelmia

Sekoita kaikki ainekset keskenään
ja anna turvota yön yli

Muista kuumentaa pakastevadelmat kunnolla,
jos käytätä ulkomaisia.
-Sara Parikka

Kenties kiinnostuit jo kirjasta. En ihmettele yhtään. Kansien välissä on, niin upea valikoima arkea sulostuttavia asioita. Uskallan väittää, että avatessasi silmäsi arjen pienille jutuille näet, kuinka niiden merkitys alkaa elämässäsi kasvaa.

Yhteistyössä Always somewhere else ja WSOY

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Muumilaakson kertomuksia


*Kirja saatu kustantajalta
Tammi

Kirjan avatessaan voi tuntea ihanaa jälleen näkemisen riemua. Kuinka voikaan ilostua suunnattomasti nähdessään tutut ja turvalliset hahmot tervehtimässä kirjan sivuilla. Aivan, kun ne sanosivat: "Ihana nähdä sinua. Missä olet oikein piileskellyt". Yhteinen seikkailu voi taas alkaa. Muumilaakson kertomuksia jaksaa lukea aina uudestaan ja uudestaan. Ajatella, että Tove Jansson kirjoitti lähes 75 vuotta sitten kirjat, joihin tarinat perustuvat. Maailma on mennyt paljon eteenpäin monin eri tavoin, mutta yhä yhteinen lukuhetki ennen nukkumaanmenoa on arvossaan. Kuvat kuljettavat sanojen ohella tarinaa eteenpäin. Kauniit värit, sympaattiset hahmot ja pienet yksityiskohdat muodostavat upean kokonaisuuden. Kirja sisältää kertomukset: Matka Muumilaaksoon, Muumipeikko ja taikahattu, sekä Muumipeikko hattivattien saarella.

Kertomukset ovat täynnä tunteita. Ne kosketttavt syvältä. Toisinaan kouraisevat jopa sydänalasta. Parasta Muumilaakson kertomuksissa on se, että Tove ei luonut Muumeille täydellistä maailmaa, jossa kaikki olisi aina hyvin. Tarinoissa kiukutellaan, ollaan surullisia ja välillä saattaa jopa pelottaa. Toisinaan kärsitään pienestä epämukavuudesta. Metsän varjoista tuntuu aina tuijottavan silmäpari. Onneksi Nipsu siellä vain on matkaseuraa vailla. Matkat ovatkin usein haasteita täynnä. Onneksi Nuuskamuikkusen soitto pelottaa pois hurjan käärmeen. Onneksi tarjolla on nokipannukahvia.

Minä asun vähän missä milloinkin,
Nuuskamuikkunen vastasi ja kaivoi esiin neljä kahvimukia.
Tänään täällä, huomenna jossain toisaalla.

- Nuuskamuikkunen

Nuuskamuikkusen elämäntavassa on viisauden siemen, josta meidänkin tulisi ottaa oppia. Miksi ihmeessä me tarvitsemme, niin paljon tavaraa ympärillemme? Kaikesta tulee vain hankalaa. Totta. Tavarat eivät tuo mukana onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Vähempi on enempi. Tarinoissa tuntuu olevan, niin monta kerrosta, että ei edes aikuisen mieli yllä avaamaan kaikkia salaisuuksia. Toisaalta olisi ihana, jos tarinat pysyisivät aina sellaisina, kun ne olivat kuullessani ne ensikertaa. En miettisi nyt, miksi Muumipappa on sellainen kun on. Muumimamman osa ei ole helppo. Hän on saanut rinnalleen "aviomuumin", joka seikkailee ja katoaa omille retkilleen. Saa Muumimamman itkemään pikkuisen. Miehet! Oli miten oli... rakastan Muumeja ja ihanat otukset kuuluvat elämäni jokaiseen päivään. Jos minä saisin hypätä keskelle Muumien touhuja haluaisin viettää yhden illan Muumitalon puutarhassa juhlimassa. Kentien taikurikin ilmestyisi paikalle ja taivas täyttyisi raketeista.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Tammi

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

#slowmorning - Uusien unelmien asettaminen



Koko kesäkuu on menty syvissä mietteissä. Päivät ovat lasten kanssa hektisiä, mutta illalla jää aikaa omille ajatuksille. Vintin ikkunoista olen monena iltana katsonut tuulessa heiluvia isoja koivuja ja pohtinut elämääni ja sen käänteitä. Moni varmasti unohtaa itsensä ruuhkavuosien keskellä. Kadottaa hitusen siitä ihmisestä, joka oli ennen lapsia. Itsekkyys rapisee meistä pois, kun syksyn hiljalleen tipahtelevat lehdet, kun meitä vedetään yhtä aikaa moneen eri suuntaan. Yritämme olla kaikkea kaikille. Moni meistä väsähtää ja toteaa, että itselle jää kovin vähän. Väsyneenä ei jaksa muistaa, millaisia suunnitelmia oman elämänsä  varalle teki nuorempana. Ei jaksa suhtautua elämään suurena seikkailuna. Unelmien ei tulisi kuitenkaan antaa huuhtoutua vuoroveden mukana.

Elämässäni on ollut paljon asioita, jotka ovat pitäneet minut varovaisena. Asioita joille olen antanut liikaa valtaa sanella sitä millainen olen tai millainen minun tulisi olla. En ole koskaan osannut elää elämääni itsekkäästi. Suurin osa energiastani on aina mennyt siihen, että olen ollut toisia varten. Monelta osin se on ollut myös oma valintani. Olen halunnut rauhallista ja tasaista elämää. Vältellyt tilanteita, joissa olisi pitänyt heittäytyä. Jättänyt sattumalle mahdollisimman vähän tilaa. Kokenut muiden tavoitteet ja tarpeet tärkeämmiksi kuin omani. Olen monesti ajatellut, että minä voin odottaa vuoroani. Toisinaan mietin missä kohtaa poikkesin oikealta polultani. Missä kohtaa oli se hetki, jolloin päätin astua syrjään ja unohdin unelmani? Mihin tippuivat ajatukset avustustyöstä ulkomailla ja teologisen opinnot. Miksi en koskaan lähtenyt Irlannin nummille vaeltamaan? Miksi en koskaan katsonut, kuinka pitkälle kirjoittaminen voisi minut viedä.

Nyt haluaisin uskoa, että minun aikani on hiljalleen koittamassa. Haluaisin uskoa, että minua odottaa vielä seikkailu. Tässä kohden elämääni minun tulisi pysähtyä ja miettiä, mitä todella haluan. Asettaa uusia tavoitteita ja määrätietoisesti ampaista asioiden perään. Minun tulisi löytää sisältäni voimaa puolustaa omaa tilaani. Potkia itseäni olemaan elämässäni muutakin kuin vain tarkkailija. Onhan tämä minun tarinani. Minun tulisi valjastaa sisäinen voimani palvelemaan myös itseäni. On hienoa olla muita varten. Auttaa ja tukea. Jokainen meistä haluaa olla hyvä ihminen. Olisi kuitenkin hyvä kysyä välillä itseltään: "Olenko hyvä itselleni". Unelmat ja haaveet ovat ne sitten, kuinka pieniä tai suuria hyvänsä ovat tavoittelemisen arvoisia. Mikään ei ole liian myöhästä koskaan...

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

#slowmorning - Hyvän mielen puutarha


*Kirja saatu kustantajalta
WSOY

Moni pitkään blogiani lukenut tietää, että rintamamiestalomme iso pihapiiri on ollut minulle vuorotellen ilon ja stressin aihe. Eija Keckmanin kirjoittama Hyvän mielen puutarha sai mieleni rauhoittumaan. Suorastaan huokaisin helpotuksesta. Yllättävän monella meistä on iskostunut tietynlainen mielikuva pihamaasta ja puutarhasta, siitä millainen sen tulisi olla. Pyrimme kohti jotakin yleistä ideaalia ja moni meistä vähemmän taitoa ja aikaa omaavista uupuu matkan varrella. Kirja sai minut ymmärtämään, että EI NÄIN! Puutarhaterapia on varmasti monelle tuttu nimenä, mutta oletko koskaan todella tutustunut sen saloihin? Oma pihapiiri toimii meille monelle terapeuttisena ympäristönä. Itselleni puuhastelu omassa pihassa suo minulle hetken hengähdyksen ympärilläni pyörivästä hektisesta sirkuksesta, joka sisältää kolme vilkasta lasta. Jo pelkästään tuulessa seisominen auttaa minua vapautumaan arjen paineista. Olen aina ollut sitä sorttia, joka järjestelee ajatuksiaan parhaiten fyysistä työtä tehdessä. Siivotessani järjestän samalla ajatukseni. Pihapiirissä huiskiessani saatan mietiskellä jotakin syvällisempää asiaa. Samalla kuitenkin olen täysin hereillä ja läsnä kuulemaan lintujen viserryksen tai huomaamaan aitaa pitkin kipittävän oravan. Kuulen naapurin pihassa kilisevän tuulikellon. Pistän merkille kukkien eri värivivahteet. Erityisherkkänä eri aistikokemukset ovat minulle varsin voimakkaita. Ajan myötä olen oppinut myös nauttimaan herkkyyteni hyvistä puolista.

Puutarhatyö sopii minulle myös sen konkreettisuuden vuoksi. Työ on fyysistä ja tuloksen näkee usein samantien. Aikaan saaminen tuottaa iloa. Usein ajattelen, että kaiken tämän keskellä (ruuhkavuodet), minä vielä jaksan ja pystyn luomaan jotakin kaunista. Ei siis ihme, että puutarhatyöt ja ylipäätään puutarhassa oleskelu auttavat masentuneeseen ja alakuloiseen mieleen. Kirja antaakin todella kattavat ohjeet aistipuutarhan luomiseen: suunnittelu, materiaalivalinnat, pintamateriaalit, polut ja rajaukset, katseenvangitijat ja vesiaiheet, penkit ja kivikkopuutarha käydään kattavasti läpi kirjan sivuilla. Aistipuutarhan kasvivalinnoissa otetaan tietysti huomioon myös eri vuodenajat. Mikäli olet tavallani hieman enemmän vapaasielu voi pihapiirisi ja puutarhasi myötäillä enemmän luonnon omia linjoja. Rakennettu puutarha ja luonnonalueet täydentävät hienosti toisiaan. Kirja kehoittaakin lukijaansa huomioimaan arkielämän realiteetit. Mitä vähemmän aikaa puutarhalle, sitä enemmän luonnontilaa kannattaa säästää.



Sisäänkäynti Salaiseen puutarhaan on monella tapaa merkityksellinen ja
siihen kannataa paneutua huolella.
Oma suosikkini on pergolaportti, jonka
tyvelle istutetaan paikassa viihtyviä köynnoksiä peitämään portti
rehevän vihreäksi kaareksi. 
Köynnösten kasvettua on salaperäisyyttä huokuva kulkutie valmis.

- Eija Kecman 

Salainen puutarha kiehtoo mieltämme jo lapsena. Ajatuksesta ei pitäisi luopua koskaan. Mikäli ei omista omaa pihaa tai parveketta oma salainen puutarha voi olla, paikka jonka löysit lenkkipolun varrelta. Miksi ei voisi kuvitella, että tämä ihana paikka on vain minun silmille tarkoitettu? Omassa pihassa taas voi antaa itselleen luvan leikkiä ja seikkailla. Avoimeenkin pihaan on mahdollista erilaisilla keinoilla luoda yksityisyyttä. Millaisia unelmia minulla on pihani suhteen? Minä haluaisin kauniin penkin vanhojen omenapuiden katveeseen.  Haluaisin piilottaa pihalle pieniä yllätyksiä sinne ja tänne. Suunnitelmia ja unelmia on aina hyvä olla, mutta täytyy muistaa myös iloita kaikesta siitä, mitä on jo saanut aikaan. Minä iloitsen talon iloisesta sisäänkäynnistä, joka on reunustettu ruukkupuutarhalla. Leppoisasta pihakeinusta. Iloisen runsaista ja rehevistä kuuliljoista, jotka olen onnistunut kauniisti jakamaan kolmeksi eri penkiksi ja juuri puhjenneista juhannusruusuista. Rakastan aamupäivän tunteja pihamaalla. Pientä hetkeä ennen päivän helteiden saapumista. Hyvän mielen puutarha kirja sai minut tuntemaan kiitollisuutta omasta pihasta ja sen pikkuista istutuksista. Olen onnekas.

Yhteistyössä Always somewhere else ja WSOY

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Perheen ruokaremontti


*Kaupallinen yhteistyö
Foodin

Aihetta on sivuttu blogissa ennenkin. Päätimme tovi sitten mieheni kanssa kiinnittää enemmän huomiota perheen ruokailutottumuksiin. Turhan usein olemme antaneet väsymyksen ja kiireen viedä mennessään. Tavallaan asian ymmärtää ja itselleen täytyy antaa välillä myös piuhaa. Elämässä pitää olla sijaa myös herkuttelulle. Ja sanotaan ihan suoraan, että Take Away ruoka ja valmiit einekset hellivät välillä sielua ja hermoja. Toisaalta muutaman päivän huolimattomat ruokailut putkessa vaikuttavat nopeasti yleiseen olemiseen ja jaksamiseen. Noidankehä syntyy helposti. Olet väsähtänyt, koska syöt huonosti. Väsyneenä hakeudet entistä helpommin einesten ja makkaraperunoiden maailmaan. Ongelma on eniten näkyvissä viikolla. Viikonloppuisin meillä on aina panostettu enemmän aterioihin. Perheen lapset eivät halua viikolla syödä samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin ja tämä poistaa listalta isot satsit keittoa ja makaronilaatikkoa. Meistä aikuisista olisi taas ihanaa, jos joka päivä ei tarvisisi käyttää aikaa ruoan valmistuksen. Esikoisen koulun aloituksen myötä on myös tullut iso nippu ruokia, jotka ovat joutuneet jostakin syystä inhokkilistalle. Ennen meillä kaikki lapset söivät reippaasti lähes, mitä tahansa. Tämäkin ilmiö on varmasti tuttu juttu monessa lapsiperheessä.


Meillä on aina syöty reippaasti vihanneksia ja hedelmiä. Ongelma on enemmän siinä, että niitä on syöty aina samalla tavalla. Seuraa kyllästyminen. Salaatteihin saa helposti uutta twistiä lisukkeilla ja itse tehdyllä salaatinkastikkeella. Netti pursuaa erilaisia salaattireseptejä. Lisää salaattiin yrttejä, juustoa, krutonkeja, kanaa ja cashewpähkinöitä. Salaatin kylkeen itse tehtyä sämpylää tai vuokaleipää ja kokemus on jo ihan toinen, kun perinteinen pakkosalaatti lautasen reunalla. Pähkinät ja yrtit tekevät myös perinteiselle pyttärille ihmeitä.Yrttien kasvattelu on lisäksi hauskaa puuhaa ja ne sulostuttavat samalla keittiön ilmettä, kuinka helppoa niitä onkaan popsia ohimennen ja lisätä ruoan sekaan. Mikäli teidänkin talossanne on innokkaista pieniä dippailijoita kannattaa kokeilla dippikastikkeen joukkoon cashewtahnaa. Sama tuote soveltuu myös tuomaan kermaisuutta kastikkeisiin. Tavallisen paistoöljyn vaihtaminen seesamiöljyyn tai kylmäpuristettuun neitsytkookosöljyyn saa esimerkiksi kanan maistumaan taivaalliselle. Lopulta kyse ei aina ole isoista muutoksista.



Kaikista helpoin tapa ujuttaa muutoksia lapsille on valmistaa smoothien. Blenderiin sujahtaa mukavasti tuttujen hedelmien lisäksi mm. Chian-siemeniä, jotka sopivat muuten mainiosti myös puuron päälle yhdessä marjojen kanssa. Lapset ovat maistelleet myös valmista Smoothie mix Green sekoitusta. Smoothien sijasta jauhe kelpasi lapsille paremmin lettutaikinan seassa. Olemme myös kokeilleet joukolla erilaista karkkipäivää. Meillä syödään karkkia todella maltillisesti vain kerran viikossa, mutta minusta oli kiva tutustuttaa lapset erilaisiin makuihin. Karkkipäivän herkkuna meillä oli raakasuklaamulperiraakasuklaacashew ja taivaallisen ihanalle maistuva lakritsitaateli. Ajattelin säästää itselleni jemmaan (kahvin kanssa nautittavaksi)  Chai-orange ja Flow Raakasuklaan, mutta lapset ja mieheni olivat päässeet herkkujen makuun. Pakko erikseen mainita, että tykkäsin mielettömästi Chai-orange raakasuklaasta. Tämä oli itselleni pienoinen yllätys. Yleensä en hirmuisesti välitä maustetusta suklaasta. Virkistävä poikkeus siis. Foodin paketista löytyi vielä Granola:n Cinnamon Apple ja Almond Cranberry välipalapatukoita. Herkkuhetken jälkeen kukaan ei pyydellyt enää perinteisiä karkkipusseja. Hauskinta kuitenkin oli istua saman pöydän ääressä maistelemassa. Lapset hämmästyivät suuresti, kun välipalapatukoita maistellessamme luin tuoteselostetta. "Lapset te söitte juuri mm. nokkosta ja pinaattia".

Kannustan kaikkia kokeilemaan uusia juttuja koko perheen kesken. Kivoista jutuista tulee helposti tapoja. Meillä on nykyisin blenderi kovassa käytössä viikonloppuisin. Aikaisemmin se vain pölyttyi kahvinkeittimen vieressä. Sunnuntaisin paistellaan astetta terveellisempiä pikkuisia lettuja. Hyvistä valinnoista tulee hyvä olo, niin se vain on.





Yhteistyössä Always somewhere else ja Foodin

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

#slowmorning - Odottelun olotila


Monet teistä varmasti tietävät fiiliksen, kun painiskelee jonkin ison päätöksen kanssa. Prosessi on usein todella pitkä ja energiaa vievä. Syntyvä johtopäätös voi olla jotakin, jonka olet kenties tuntenut sydämessäsi jo pitkään. Kenties ensihetkestä alkaen. Kuljettua matkaa tai omia vanhoja päätöksiä ei silti koskaan tulisi vähätellä. Usein harha askelillekin löytyy painava selitys. Ratkaisujen tekeminen ei ole koskaan helppoa. Päätökset koskettavat lopulta yllättävän monia ihmisiä. Oman elämän kanssa voi helposti joutua sivuraiteille, jos yrittää vastata liian monen ihmisen tarpeisiin. On tärkeää pyrkiä keskittämään ajatukset välittömään lähipiiriin. Jos listojen tekeminen tuntuu luonnolliselle ja helpottavalle keinolle setviä omia ajatuksiaan plussat ja miinukset voi olla hyvä laittaa ylös. Usein kuitenkin sisäinen fiilis kertoo parhaiten sen, mikä oikea päätös on.

Päätöksen ollessa selvillä alkaa toiminnan osuus. Päätöksen tekeminen on luonut uuden päämäärän, jota kohti pyrkiä. Oli tuo päämäärä, mikä tahansa asiaa voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Lopulta lähes kaikki asiat elämässä tarvitsevat toteutuakseen kovan työn ohella myös onnellisen sattuman. Pientä ihmettä odotellessa ihminen joutuu odotuksen olotilaan. Itse ajattelen tuota odotusta ajaksi, joka kuluu siihen, kun sulkee itse oven ja jostakin avautuu se kuuluisa ikkuna. Odotusta voi olla vaikea sietää. Aika voi tuntua äärettömän pitkälle. Odotuskin odottaa hyväksyntääsi. Elämässä ei voi saada kaikkea heti. Kenties odotuksen tarkoitus on kasvattaa meitä ihmisinä. Elämään kuuluu nyt ja aina hallitsemattomuus. Aivan kaikki asiat eivät ole omissa hyppysissämme. Meidän täytyy malttaa antaa elämän tapahtua.

Katsoessani elämääni taaksepäin huomaan, kuinka pienestä moni asia on ollut kiinni. Elämäni isoimmatkin asiat ovat olleet kiinni ajoituksesta. Polun varrella on ollut paljon asioita ja ihmisiä, joista olen pystynyt vaistoamaan jo ennakolta jotakin. Siksi luotan tälläkin hetkellä tähän olotilaan. En anna odotuksen häiritä. Käytän tämän ajan huolella valmistautuakseni tulevaan. Etiäiset ovat aina johdattaneet minua. Olen jo nähnyt vilahduksen tulevasta. Minulta on kysytty, mikä etiäinen on. Minulle etiäinen on kuin valokuva. Välähdys jostakin. Välähdyksen mukana tulee voimakas tunnetila, joka on niin todellinen, että se vie lähes mennessään. Tiedän kaiken järjestyvän ja voin olla rauhassa.